Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta oireet – opas

Kun läheisen munuaiset alkavat pettää, arki täyttyy kysymyksistä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta tuo mukanaan oireita, jotka muuttavat elämää – mutta oikea tieto auttaa tekemään päätöksiä ja valitsemaan sopivan hoidon.

Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan esiintyvyys Suomessa: noin 5000 potilasta ·
Uusien tapausten vuotuinen määrä: noin 900 ·
Tyypillinen potilaan ikä: yli 65 vuotta ·
Potilaiden mediaanielinikä hoidon aloituksesta: 3–5 vuotta

Kuusi keskeistä faktaa, jotka jokaisen potilaan ja omaisen tulisi tietää loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnasta.

Taulukossa on vertailtavissa taudin määritelmä, tyypilliset oireet ja elinikä eri hoitovaihtoehdoilla.

Mitä tapahtuu, kun munuaiset lakkaa toimimasta?

Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan fysiologia

• Munuaisten keskeinen tehtävä on suodattaa kuona-aineita verestä ja poistaa ylimääräistä nestettä
• Kun munuaisten suodatuskyky laskee alle 15 ml/min (Terveyskirjaston munuaistautiopas), puhutaan loppuvaiheen munuaistaudista
• Elimistöön kertyy ureaa ja muita kuona-aineita, mikä johtaa uremiaan

Munuaisten toiminnan pysähtyessä elimistöön kertyy kuona-aineita, mikä aiheuttaa laaja-alaisia oireita. Loppuvaiheessa potilaalla on tyypillisesti vaikea anemia, elektrolyyttihäiriöitä ja nesteen kertymistä kudoksiin (Terveyskirjaston munuaistautiopas).

Krooninen uremia ja sen vaikutukset elimistöön

Uremia ei ole vain yksi oire vaan koko elimistön myrkytystila. Se vaikuttaa aivoihin, sydämeen, ihoon ja ruoansulatuskanavaan. Tämä selittää, miksi loppuvaiheen potilailla on usein niin monenlaisia oireita samanaikaisesti (Terveyskylän palliatiivisen hoidon opas).

The implication: oireiden kirjo on laaja, mutta hoidon keskiössä on yksi yhteinen tekijä – munuaisten suodatuskyvyn romahdus.

Mitä oireita loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnassa ilmenee?

Yleisoireet: väsymys, kutina, univaikeudet

• Pitkälle edenneeseen krooniseen munuaistautiin liittyy yleisoireina väsymystä ja suorituskyvyn laskua (Terveyskirjaston munuaistautiopas)
• Suonenvedot ja levottomat jalat ovat tavallisia oireita (Terveyskirjaston munuaistautiopas)
• Ihon kutina on yksi vaivalloisimmista oireista – se johtuu kuona-aineiden kertymisestä ihoon

Varhaisia oireita ovat virtsaamisen muutokset ja turvotukset jaloissa ja kasvoissa. Loppuvaiheessa potilaalla on usein uupuneisuus, huono kylmänsietokyky ja alaraajojen heikkous (Terveyskirjaston munuaistautiopas).

Turvotukset ja virtsaamisen muutokset

Turvotukset voivat esiintyä erityisesti silloin, kun virtsaan erittyy paljon proteiinia tai albumiinia (Terveyskirjaston munuaistautiopas). Virtsaaminen voi vähentyä tai loppua kokonaan, ja virtsa saattaa olla vaahtoavaa proteiinipitoisuuden vuoksi.

Pahoinvointi ja ruokahaluttomuus

Ihon kutina, ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja painon lasku ovat munuaistaudin myöhäisiä oireita (Terveyskirjaston munuaistautiopas). Nämä oireet johtuvat uremian vaikutuksesta ruoansulatuskanavaan ja keskushermostoon.

What this means: oireiden tunnistaminen auttaa hakeutumaan hoitoon ajoissa ja välttämään turhia lisätutkimuksia.

Miten nopeasti munuaisten vajaatoiminta etenee?

Taustasairauksien vaikutus etenemiseen

• Krooninen munuaisten vajaatoiminta etenee yleensä hitaasti vuosien kuluessa
• Loppuvaiheeseen pääsyyn vaikuttavat perussairaus, ikä ja hoitomyöntyvyys
• Diabetes ja kohonnut verenpaine ovat yleisimmät taustasairaudet, jotka nopeuttavat etenemistä

Suomalaisen CKD-strategian mukaan dialyysihoito aloitetaan, kun potilaalla on munuaisten vajaatoimintaan sopivia oireita kuten turvotuksia, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja väsymystä (Suomen Nefrologiyhdistyksen CKD-strategia). Tämä tarkoittaa, että etenemistä seurataan verikokeilla ja oireiden perusteella.

Ikääntymisen ja muiden sairauksien merkitys

Ikä on merkittävä tekijä: yli 65-vuotiailla munuaisten toiminta heikkenee luonnollisesti, ja muut sairaudet kuten sydän- ja verisuonitaudit kiihdyttävät prosessia. Loppuvaiheeseen pääsy voi kestää muutamasta vuodesta yli kymmeneen vuoteen riippuen yksilöllisistä tekijöistä.

The pattern: taudin etenemisnopeus määräytyy yksilöllisesti, mikä korostaa säännöllisen seurannan merkitystä.

Voiko munuaisen vajaatoimintaan kuolla?

Kuolleisuus ilman hoitoa

• Kyllä, hoitamaton loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta johtaa kuolemaan
• Ilman dialyysiä tai siirtoa potilas selviää viikoista kuukausiin
• Kuolema johtuu uremian aiheuttamista komplikaatioista, kuten sydämen rytmihäiriöistä tai nesteen kertymisestä keuhkoihin

NHS Scotlandin ohjeessa korostetaan, että täysi tukihoito jatkuu, vaikka dialyysi lopetetaan tai sitä ei jatketa (NHS Scotlandin palliatiivisen hoidon ohje). Tämä tarkoittaa, että potilasta ei jätetä ilman hoitoa, vaikka aktiivinen dialyysi päätettäisiin lopettaa.

Hoidon vaikutus elinikään

Dialyysillä ja munuaisensiirrolla voidaan pidentää elinikää merkittävästi. Dialyysihoidon mediaanielinikä on 3–5 vuotta, mutta se vaihtelee iän ja perussairauden mukaan. Munuaisensiirto pidentää elinikää keskimäärin 10–15 vuodella verrattuna dialyysiin.

“Palliatiivinen hoito pitkälle edenneessä munuaisten vajaatoiminnassa tarkoittaa hoitoa potilailla, joilla dialyysi ei ole mielekästä tai mahdollista, tai joilla dialyysihoidon intensiteetti on tavallista kevyempi.”

– Terveyskylän palliatiivisen hoidon oppaan asiantuntijat (lähde)

The implication: hoitovaihtoehdot eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan niitä voidaan yhdistellä potilaan tilanteen mukaan.

Mitä ruokia pitää välttää munuaisten vajaatoiminnassa?

Fosfori- ja kaliumpitoiset ruoat

• Vältettäviä ruokia ovat muun muassa palkokasvit, pähkinät, sianliha ja tietyt kalat
• Korkea kaliumpitoisuus voi aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä
• Fosforin kertyminen heikentää luustoa ja lisää sydänriskejä

Munuaisten vajaatoiminnassa elimistö ei kykene poistamaan ylimääräistä fosforia ja kaliumia. Tämän vuoksi ruokavaliota on usein rajoitettava. Suositeltavaa on kääntyä ravitsemusterapeutin puoleen yksilöllisen ruokavaliosuunnitelman laatimiseksi.

Suolan vähentäminen

Suolan käytön rajoittaminen auttaa hallitsemaan verenpainetta ja vähentää turvotuksia. Loppuvaiheessa suolan saantia saatetaan rajoittaa huomattavasti.

Nesteen rajoitus

Nesteenjuontia rajoitetaan usein loppuvaiheessa, koska munuaiset eivät pysty poistamaan ylimääräistä nestettä. Tämä voi olla yksi vaikeimmista asioista potilaalle ja omaisille – janon tunne on todellinen, mutta nesteen kertyminen keuhkoihin aiheuttaa hengenahdistusta.

The catch: ruokarajoitukset voivat tuntua kohtuuttomilta, mutta niillä voidaan vähentää oireita ja pidentää elinikää.

Mikä on munuaisten vajaatoiminnan elinikä?

Elinikä ilman hoitoa

• Ilman hoitoa loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta johtaa kuolemaan viikoista kuukausiin
• Uremia etenee nopeasti ja aiheuttaa monielinvaurion

Elinikä dialyysihoidolla

Dialyysihoidon mediaanielinikä on 3–5 vuotta, mutta se vaihtelee iän ja perussairauden mukaan. Nuoremmilla ja vähemmän perussairauksia omaavilla potilailla ennuste on parempi. Dialyysi ei paranna munuaistautia, mutta se ylläpitää elintoimintoja ja parantaa elämänlaatua.

Elinikä munuaisensiirron jälkeen

Munuaisensiirto pidentää elinikää keskimäärin 10–15 vuodella verrattuna dialyysiin. Siirto on tehokkain hoitomuoto, mutta kaikki potilaat eivät ole siirtoon soveltuvia. Ikä, muut sairaudet ja elintavat vaikuttavat siirtokelpoisuuteen.

“Potilaalle ja omaisille tulee keskustella ennusteesta, hoidon tavoitteista ja kuolinpaikan toiveesta.”

– NHS Scotlandin palliatiivisen hoidon ohjeistus (NHS Scotlandin palliatiivisen hoidon ohje)

The implication: elinikäennuste kannattaa ottaa puheeksi lääkärin kanssa jo varhaisessa vaiheessa, jotta hoitopäätökset voidaan tehdä rauhassa.

Hoitovaihtoehtojen vertailu: edut ja haitat

Taustalla vaikuttavat tekijät

Loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaan liittyy monia epävarmuuksia. Yksilöllinen elinikä hoidon aikana vaihtelee suuresti, ja etenemisnopeuteen vaikuttavat tekijät ovat osin tuntemattomia. Siksi jokaisen potilaan kohdalla tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma.

CKD-strategian mukaan oireenmukaisen hoidon diagnoosia Z51.5 käytetään, kun potilaalla on vaikeaksi edennyt munuaisten vajaatoiminta, eGFR on alle 20 ml/min ja päätetään, ettei dialyysiä aloiteta (Suomen Nefrologiyhdistyksen CKD-strategia). Tämä on tärkeä tieto, koska se osoittaa, että dialyysistä luopuminen on virallinen hoitopäätös, ei hoidon lopettamista.

Aikajana: taudin eteneminen vaihe vaiheelta

Suomalaisen CKD-strategian aineistossa dialyysihoito aloitetaan, kun potilaalla on munuaisten vajaatoimintaan sopivia oireita kuten turvotuksia, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja väsymystä (Suomen Nefrologiyhdistyksen CKD-strategia). Hoitopäätös perustuu siis sekä laboratorioarvoihin että potilaan oirekuvaan.

Vahvistetut faktat ja avoimet kysymykset

Vahvistetut faktat

• Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta on etenevä ja kuolemaan johtava sairaus ilman hoitoa
• Dialyysi ja munuaisensiirto pidentävät elinikää (Terveyskirjaston munuaistautiopas)
• Oireisiin kuuluvat väsymys, turvotukset, kutina ja pahoinvointi (Terveyskirjaston munuaistautiopas)
• Palliatiivinen dialyysi on vaihtoehto silloin, kun tavanomainen dialyysi ei ole mielekästä (Terveyskylän palliatiivisen hoidon opas)
• NHS Scotlandin ohjeessa kehotetaan lopettamaan tarpeettomat mittaukset, kuten verenpaineen ja pulssin seuranta, kun tavoitteena on mukavuushoito (NHS Scotlandin palliatiivisen hoidon ohje)

Epäselvät asiat

• Yksilöllinen elinikä hoidon aikana vaihtelee suuresti
• Etenemisnopeuteen vaikuttavat tekijät ovat osin tuntemattomia
• Parasta hoitolinjaa ei voida aina määrittää etukäteen
• Taudin etenemistä on vaikea ennustaa yksilötasolla
• Hoitovaste eri lääkkeisiin on yksilöllistä eikä aina ennakoitavissa

Lopuksi: mitä tämä tarkoittaa potilaalle ja omaiselle?

Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta on diagnoosi, joka vaatii rohkeutta katsoa tulevaisuuteen. Tärkeintä on, että potilas ja omaiset saavat riittävästi tietoa ja tukea päätösten tekoon. Suomessa on käytettävissä sekä dialyysihoitoa että palliatiivista hoitoa – valinta näiden välillä tehdään yhdessä lääkärin kanssa potilaan tilanteen ja toiveiden mukaan.

Oireiden tunnistaminen ja niistä puhuminen on ensimmäinen askel. Kun tietää, mitä odottaa, osaa myös kysyä oikeita kysymyksiä. Mikä on anemia? – Oireet, hoito ja syyt on yksi yleisimmistä liitännäissairauksista, ja sen hoito voi parantaa merkittävästi elämänlaatua. Toisaalta, jos aktiivihoidot eivät enää tehoa, palliatiivinen hoito tarjoaa inhimillisen vaihtoehdon.

Skotlannin kansalliset palliatiivisen hoidon ohjeet suosittelevat hoidon ennakkosuunnittelua jo ennen dialyysin lopettamista (NHS Scotlandin palliatiivisen hoidon ohje). Tämä sama periaate pätee Suomessa: keskustelu hoidon tavoitteista kannattaa aloittaa ajoissa. Suomalaiselle potilaalle ja omaiselle valinta on selvä: mitä aikaisemmin hoitotoiveista puhutaan, sitä paremmin loppuvaiheen hoito voidaan räätälöidä yksilön tarpeisiin – tai vaihtoehtoisesti, mitä pidempään päätöstä lykätään, sitä todennäköisemmin hoito määräytyy kiireen, ei toiveiden mukaan.

Potilaan ja omaisen on tärkeää muistaa, että hoitopäätökset eivät ole kertaluonteisia vaan niitä voidaan tarkistaa tilanteen muuttuessa.

Usein kysytyt kysymykset